Ajelin ensin Vähikkälän koululle ja asensin musiikkivehkeet salin nurkkaan. Kiikutin myös jääkylmät kahvakuulat sisään, sillä ne olivat kelvottoman kylmiä. Kuulilla ei olisi pystynyt tekemään pätkääkään treeniä ilman paksuja rukkasia. Onneksi koululla patterit paahtoivat kovalla, joten sain kuulakin tanssien ajaksi sulamaan sisätiloihin pois huurteisesta pakettiautostani.
Lasten showtanssitunnilla oli seitsemän iloista osallistujaa osallistujaa - neljä poikaa ja kolme tyttöä. Tanssimme joulukuun kerralla opettamani koreografiat ja sitten opetin kaksi úuttakin. 45 minuuttia hurahti vauhdilla ohitse.
Minä pynttäydyin toppavaatteisiin ja ajelin jääkaappimaisella pakulla Tervakosken Seurantalolle ohjaamaan Lavis® - Lavatanssijumppa tunnin. Salissa oli reilusti väkeä ja nyt siirryinkin itse lavalle, jotta ohjaukseni olisi paremmin nähtävissä. Uusia innokkaitakin osallistujia oli saapunut paikalle. Sana tästä uudesta lajista on alkanut leviämään ennätysvauhdilla.
Iloiset jumppahumppaajat kiittelivät posket punaisina tunnista, kun minä taas pakkasin kamojani siirtyäkseni takaisin Vähikkälään.
Vähikkälässä odottikin ryhmä tehokkaan näköisiä naisia. Koulun pieni sali oli ryhmästä täynnä ja tunnin verran tutustuttiin kahvakuulatreenaamisen salohin. Teimme patteriharjoituksena tämän varsinaisen ensimmäisen ohjaukseni. Olen suunnitellut ohjaavani kaikki nämä kolme tammikuun maanantaita erilaisella ohjelmalla, jotta kuva kahvakuulatreenaamisen monipuolisuudesta tulisi mahdollisimman hyvin esiin.
Tammikuunhan jälkeen liikkujat päättävät, että jatkammeko kahvakuulailulla, vai vaihdammeko toiseen lajiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti