Tässä se sitten oli kokonaisen vuoden opiskelut niin älyttömän henkeäsalpaavan kauniissa Eerikkilässä.
Tästä kaksi päiväisestä päätin ottaa kaiken irti. Mulla on kaikki raportit jätetty Akin sähköpostiin, joten mä vaan voin huokaista ja nauttia. Mulla on enää EA2 kortti suorittamatta, mutta pian sekin on taskussa. Sitten odottelen vaan todistuksia.
Tämän lähijakson veti kokonaisuudessaan Vesterisen Pasi. Hyvä, sillä nyt päästäisiin olemaan liikkeellä enemmän, kuin ekalla ohjelmapalvelujen lähijaksolla. Silloinhan Jannen kanssa meni vähän liiankin teoriapainoitteiseksi. Alun alkaen mulle tuli sellainen käsitys, että tällä tokalla lähijaksolla yövyttäsiinkin maastossa, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Tyytyväinen kuitenkin olen tähän settiin täysin!
Maanantaina meillä oli pieni teoria aloitus ja Pasi kertoi
mitä oli suunnitellut meidän pään menoksi,
Sitten lähdimme pikkuiselle kanoottiretkelle läheiselle laavulle,
Tyyni Ruostejärvi
Nokipannu kavit maistuivat leppoisassa syyssäässä ja opistolle
melottuamme pääsimme vielä sanomaan.
Seuraavana aamuna fillaroitiin metsäpolkuja pitkin Hämeen Luontokeskukselle. Siellä haastateltiin työntekijää heidän ohjelmapalveluistaan ja yhteistoiminnastaan muiden tahojen kanssa. Opas piti myös pienen tutustumiskierroksen meille heidän näyttelytiloissaan.
Fillarimatka taittui mukavasti takaisinkin päin metsän siimeksessä.
Fillariretken ja päivällisen jälkeen jatkoimme metsäleikkejämme.
Pasi teki meille erilaisia rasteja, joitan voisi ohjelmapalveluissa käyttää tuotteina.
Metsässä oli esimerkiksi naru vedetty kahden puun väliin ja ryhmä
työskentelynä me ylitimme narun siihen koskematta.
Haastavaa, oivaltavaa ja hauskaa.
Ja kun Pasi oli ohjaamassa, niin tottakai meillä oli myös jouskareilla ammuntaa.
Tiina oli aivan mestari!!
Tiina, kympin tyttö!
Minäkin siellä lilassa takissani yritän sihtailla ja
kyllähän se jotenkin alkoi sujumaan.
Malttiahan tässä lähissa tarvitaan ja oma tekniikkansa,
Metsä viipellysten ja päivän teoriaosuuden jälkeen pääsimme vielä testaamaan
kiipeilyseinää, jossa oltiin edelliselläkin ohjelmapalveluiden lähijaksolla.
Nyt päästiin myös harjoittelemaan varmistamista ja sekin on oma taitolajinsa.
Ensin kiipesin niin, että Riina varmisti minua ja seuraavaksi minä varmistelin Riinan kiipeämisen.
Sitten Riina otti sinisellä laguunilla rennosti, kun minä kiipesin Pasin varmistaessa.
Kyllä huomasi, että Pasille varmistelu ei ollut ensimmäinen kerta.
Hänen otteissaan naru kiipeäjän edessä oli joka hetki napakan tuntuinen
ja antoi huomattavasti paremman turvallisuuden tunteen.
Ja kyllähän se Pasi siellä jaksoin jatkuvasti tsempata suullisestikin
ja omaksi ihmetyksekseni pääsin aivan huipulle asti.
Kaksipäiväinen oli "pulkassa" aivan liian äkkiä. Tässä se oli. Minun Liikunnan Ammattitutkintoni.
Nyt enää vaan se ensiapu kurssi, hyväksynnät kaikkiiin rapskoihin ja todistus paperit Hämeenlinnaan.
Tasan kuukauden päästä on minun päivätyöni loppu Aina Comilla yt-neuvotteluiden myötä ja uudet tuulet puhaltavat. Paljon on kursseja luotsattavana Vanajaveden Opistolla ja liikunnan merkeissä on pienistä puroista koottava elantonsa. Toivottavasti Hämeenlinna tarvitsee minun kaltaista liikuttajaa.
Haluan kiittää Eerikkilän Urheiluopistoa tästä järisyttävän mahtavasta vuodestani.
Jänskäsin, kuinka pysyn porukan mukana, kun en ole enään nuori tyttönen. Pysyinhän minä ja monessa kohdassa yllätin itsenikin.
Sain tutustua moniin erilaisiin lajeihin, moniin erilaisiin ihmisiin, moniin opetusmetodeihin,
niin moneen uuteen asiaan että hengästyttää näin jälkikäteen ajatella kaikkea sitä mahtavaa, mitä on päässyt kokemaan.
Haluan kiittää Pukkilan Akia ja Vähäsarjan Anua. Te luotsasitte meidän sekalaisen seurakunnan maaliin saakka. Muutamilla on tietysti loppurutistukset meneillään, mutta kyllä hekin maaliin tulevat. Teidän ammattitaidolla tämä oli enemmänkin kuin mahdollista.
Kiitos te ihanat!!
Kiitos Eerikkilän kerma, eli meidän oma, ihana luokkamme. Niin monimuotoinen, niin vaihteleva, niin iki-ihana porukka!! Teidän kanssa on pakko pitää yhteyttä tästä kaikeista opiskelu puurtamisestakin selvittyämme.
Tanssipeda opintojeni luokkakamujen kanssa juttelimme alkuvuodesta, kuinka meidän porukka on hyvä. Kyllä, sitä se oli. Mutta Eerikkilän kermaa ei voita kyllä mikään <3
Ihan sairaan siisti luokka!!
Jos sinä blogini lukija, mietit lähtisitkö Eerikkilän Urheiluopistoon Liikunnan Ammattitutkintoa suorittamaan, niin SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI. Huikea paketti, opettajat ja miljöö.
Paljon sinun on töitä tehtävä ja ennakoitava juttujen kanssa. Paljon jää asiaa, josta pitää aivan itse ottaa selvää. Tutkinnon lähijaksot antavat vain pienen pienen pintaraapasun kaikesta liikuntaan ja urheiluun liittyvästä. Lähijaksot antavat ehkä virikkeitä ja vinkkejä, mistä ja miten voit oppia lisää. Sinä sitten valitset mitä teet.
Sinnikkäänä opiskelijana ja rohkeana heittäytyjänä selviytyy kuka vaan, kunhan liikuntaa rakastaa.
Laita hakemus sisään ;)
Otsikko sanoo "Hyvästi Eerikkilä".
Ei hyvästi ikuisiksi ajoiksi. Palattava on kerta toisensa jälkeen.
Joskus paluuseen vierähtää pidempi aika, niinkuin minulla. Olinhan ensimmäisellä käynnilläni 15-vuotias squash-leiriläinen ja nyt 45-vuotias aikuisopiskelija. Kolmekymmentä vuotta oli visiittien välillä, mutta nyt palaan paljon aikaisemmin kuin 75-vuotiaana :)
Ugh, olen puhunut....... jääden odottelemaan luokkabileitä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti