Tanssijan Taival

Eerikkilän Urheiluopiston Liikunnan Ammattitutkinto alkaa olla viimeistä silausta vaille valmis.... Tänään oli vihon viimeinen näyttö "Liikunta- ja ohjelmapalveluiden ohjaajana toimiminen" modulista.

Tapasin tutkintoarvioijan 2.8. sunnuntaiaamuna klo 9:30 Hämeenlinnan Linnanpuiston parkkipaikalla ja kävimme läpi tulevaa päivää. Arvioija teki kysymyksiä turvallisuuteen ja reittiin liittyen.

Asiakkaat saapuivat iloisina ja innokkain mielin Linnanpuiston nurmelle yksitellen. Kun kaikki asiakkaan olivat paikalla, siirryimme rantanurmelle alkujumppa osuuteen, jonka ohjasin ihanassa auringon paisteessa. Alkujumppa oli Astanga tyylinen kevyt veryttely musiikin tahdissa.

Aamuveryttelyn jälkeen nousimme pyöriemme satulaan ja lähdimme polkemaan linnan ohitse Vanajan rantaa pitkin, Kaupungin puiston vieritse rautatiesillan kautta Aulangolle ja sieltä Aulangon tekosaarille.

Tekosaarilla meillä oli pieni pysähdys, jotta asiakkaat voivat pitää juoma ja wc-tauon. Saarilta jatkoimme Aulangon Leirintäalueen läpi Aulangon Kievarin Rock Ladolle, jonka olin saanut käyttööni tapahtumaani varten. Ladolla ohjasin Latotanssit, joka olikin muuta kuin ehkä odotetut lavatanssit. Puolituntiseen sisältyi valssia, latinalaistansseja, nyrkkeilyä ja reisilihaliikkeitä. Osa asiakkaista oli erittäin hyvin mukana tanssikuvioissa, mutta joillekin koreografioissa oli haastetta. Kuitenkin koko ladollinen oli hymyä täynnä ja jokainen oli antaumuksella mukana.

Latotanssien jälkeen nousimme jälleen pyörillemme ja poljimme pienen matkan Aulangon ulkoilumajalle, jonka pihaan lukitsimme pyörämme. Tästä matka jatkui jalan Aulangon satumaiseen puistometsään.

Matkan varrella oli ihana kuulla asiakkaiden haltioituneita kommentteja minun omasta sekä heidän kotikaupungistaan. Puolet ryhmästä eivät olleet käyneet tällä Tanssin Taipaleen upealla reitillä, mutta nyt kertoivat löytäneet upeat lenkki ja rentoutumismaastot. Nämä kommentit olivat juuri sitä, mitä tapahtumallani lähdin hakemaan.

Pienen kävelymatkan jälkeen jaoin ryhmän parijonoon ja kerroin heille, että nyt on aika ottaa käyttöön ulkoilumajalla jakamani kepit. Kepit oli sahattu haravanvarsista ja niiden oli tarkoitus toimia rytmikapuloina. Olin tehnyt pienen koreografian, jonka opettelimme parijonossa kävellen. Minä kuljin ensimmäisenä antaen käskyjä, kumman jalan vuoro on milloinkin.

Koreografia:

12	oikea jalka astuu eteen ja vasen koskettaa viereen	kepit yhteen kahdesti	rappunen 1
34	vasen jalka astuu eteen ja oikea koskettaa viereen	kepit yhteen kahdesti	rappunen 2
5678	oikea, vasen, oikea astuu eteen ja tauko	kepit kaiteeeen kolmesti ja tauko	rappuset 3 4 5
12	vasen jalka astuu eteen ja oikea koskettaa viereen	kepit yhteen kahdesti	rappunen 6
34	oikea jalka astuu eteen ja vasen kosketta viereen	kepit yhteen kahdesti	rappunen 7
5678	vasen, oikea, vasen astuu eteen ja tauko	kepit kaiteeseen kolmesti ja tauko	rappuset 8 9 10

Kun kävellessä koreografia oli tullut tutuksi, saavuimme Aulangon Karhuluolalle. Luolan vieressä on 322 kivirappusta ja sivuissa kulkee rautaiset kaiteet.

Kerroin, että rappujen välillä on kaksi tasannetta, jossa tarvittaessa hetkeksi pysähdymme vetämään happea.

Rappusten nousu tapahtuu koreografian mukaan. Kerroin myös, että jos ei kädet halua liikkua jalkojen kanssa rytmissä, niin kädet voivat vain kantaa keppejä.

Pääasia on, että jokainen pääsisi raput ylös aina näkötornin juurelle saakka. Nähtäväksi ainoastaan jää, järjestämmekö enemmän melusaastetta vai mukavaa rytmiikkaa.

Iloinen joukko odottelee lähtölaskentaa rappukoreografian esitykseen.

Käsiliikkeet, jalkaliikkeet, rappujen nousu ja sykkeen nousu oli osalle haastavaa, mutta sinnikkäästi jokainen kulki kaikki 322 rappusta ylös. Jokainen kiipesi omalla tekniikallaan ja iloisella mielellä. Naurua riitti ylhäällä sekä suurta onnistumisen fiilistä. Emmekä synnyttäneet melusaastetta, vaan paikalle houkuttelevaa rytmiikkaa. Saimme useita sivustaseuraajia matkamme varrella.

Näkötorniin kiipeämisen kerroin olevan vaihtoehto. Halutessaan sai jäädä hengähtämään näköalapaikalle tornin juurelle. Tämä sinnikäs sakki jokaista myöten kiipesi kuitenkin näkötornin huipulle.

Porrasurakan jälkeen kävelimme rauhallista vauhtia vähän matkan päähän Aulangon Joutsenlammelle. Siellä avustajani odotteli meitä kylmien lähdevesi pullojen kanssa. Istahdimme nurmelle asetetuille vilteille ja puisto pöytien ääreen. Asiakkailla oli mahdollisuus nauttia omia eväitään. Istuimme pitkän tovin rauhassa ihaillen luontoa, nauttien auringosta ja keskustellen.

Tauon jälkeen kävelimme takaisin ulkoilumajalle ihanan satumaisen satumetsän halki. Tarkoituksella hidastin kävelymme tahtia, koska asiakkaat ihailivat metsää ja keskustelivat näkemästään.

Ulkoilumajalle päästyämme availimme pyöriemme lukot ja lähdimme jatkamaan matkaa. Paluun reitin olin suunnitellut Aulangon ohitse saakka samaksi, mutta siitä eteenpäin jäimmekin kulkemaan Vanajan toista rantaa pitkin. Emme kulkeneet rautatiesillan kautta Kaupunginpuistoon. Tältä toiselta puolelta oli mahtava mahdollisuus ihailla kotikaupunkimme linnaa vetten yli.

Vanajaveden Vesikoiden kajakki varastoiden luona vanhalla varikolla pysähdyimme ja ohjasin viimeisen tanssillisen osuuden. Parkkeerasimme pyörämme sivuun ja nurmella tanssimme rivitanssin nimeltä ”Strut”. Ohjasin tämän englanniksi, joka hivenen aiheutti ihmetystä. Kerroin kuitenkin, että vieraskielinen osuus kuuluu tutkintosuoritukseeni ja toteutin sen näin.

Palatessamme takaisin Linnanpuistoon, oli puiston nurmelle saapunut paljon väkeä piknic koreineen. Lavalla soitti bändi ja meno oli kesäisen leppoisa. Minä ryhmäni kanssa jäin sivummalle venyttelemään. Pieni palautushetki viisi tuntisemme päälle ja kyselin myös tuntemuksia. En halunnut tapahtuman päätteeksi jakaa palautelappusia vaan rauhaksiin venyttelyn jälkeen kyselin mielipiteitä. Mieltäni lämmitti, että asiakkaat pitivät tapahtumasta. Heidän avullaan sain myös selvitettyä hintahaitaria, mitä he olisivat valmiita maksamaan tämän kaltaisesta tapahtumasta ja haluisivatko ehkä osallistua uudelleen. 

Kiitosten ja loppusanojen päälle jäin vielä tunniksi keskustelemaan päivästämme arvioijan kanssa. Sain mahtavia ideani lisäjalostus vinkkejä, ihanaa kannustusta sekä asiallista kritiikkiä.

* * * * * * * *

Kiitos Aulangon Kievarin omistajille Tuijalle ja Heikille Rock Ladon lainaamisesta!

Kiitän puolisoani Juhaa loistavasta avusta apumiehenä tapahtumassani.

Kiitän Eerikkilän Urheiluopistoa tästä upeasta mahdollisuudesta!

Pasi Westerinen, Kiitos! Sinun arvioitsijana olo antoi minulle paljon eväitä tulevaisuuteen!

Kiitos Hämeenlinna ja mahtavat liikuntamaastot ja maisemat.