Jäähyväisten aika

Kuinka tämä vuosi on voinut mennä näin äkkiä??
Juurihan sitä ajelin ekaa kertaa Eerikkilään jännäten, että millainen sakki mua on vastassa.
Ihan huippu sakki olikin!!
Ihan järkyttävän mahtava porukka, opiskelupaikka, lähijaksot....
ihan kaikki!!

Töitä on saanut tehdä ihan tosissaan, että kaikki viisi tutkinnon osaa on taputeltu valmiiksi.
Olisinhan mä voinut mennä helpommankin kautta, mutta niinhän sitä sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä ja tutkintoja tosiaan tuli otettua viisi vaikka neljäkin olisi riittänyt.

Keskiviikko iltaan oli taas varattu aikaa omalle treenille ja koska opiskelukaverit oli kuulleet Lavis koulutuksestani, sain pyyntöjä heille ohjatusta tunnista. Ennen Eerikkilään lähtöä olin varteissa silpassut iPodiin kolmen vartin soittolistan ja luvannut ohjata heille todella raakileen demoversion. Yhtään en ollut ehtinyt harjoittelemaan ohjaamista, eli kokemus oli ainoastaan se mitä kurssilla oli kertynyt mukana suhaten. Yllättävän  kivasti se ohjaus onnistui ja antoi rohkeutta. Aion kotopuolessa astella opistolle ja eri kuntokeskuksiin juttelemaan, josko saisin Laviksen heidän ohjelmistoonsa.
Kiitos luokkakamut!!! Tämä ohjausmahdollisuus oli mulle äärettömän tärkeä <3

Tähän lähijaksoon sisältyi juoksukoulu, jota odotin kovasti. En ollenkaan tiennyt mitä on tulossa, mutta erittäin tyytyväinen olin tähän kokonaisuuteen. Ope oli todella asiantunteva. Käytiin läpi juoksun tekniikkaa, pikajuoksua, aitajuoksua, mäkijuoksua.... Vaikka mietin, että miten pysyn nuorempien mukana, niin kyllähän mä siellä mukana hiihtelin :)
Oli mahtavaa huomata oman juoksutekniikkansa puutteet ja se, että sai näinkin pienessä ajassa ongelmia korjattua. Ei sitä muuten olisikaan pystynyt tekemään, mutta videokuvakset alussa ja lopussa, ohjeistukset välissä mahdollistivat muutokseen.

Torstai iltana meillä oli illallinen yhdessä reksin, Akin ja Anun kanssa rantasalissa. Eli koulunpuolesta oli kolme maikkaa paikalla ja tilaisuudesta oli tehty virallisempi. Aki jutteli meistä jokaisesta oppilaasta yksi kerrallaan, muistellen meidän henkilökohtaista matkaa Eerikkilässä. Puhe aiheittu naurua sekä kyyneleitä, arvostusta ja tsemppiä.
Monella on vielä viimeiset rutistukset meneillään, tekemistä raporttien kanssa ja varsinaista punnerrusta. Osa on saanut rapotteja valmiiksi ja yhdellä on jopa todistuskin kädessä ( Hyvä Merja!! ). Aki jakoi myös todistukset lähijaksoille osallistumisesta, vesitreeni ohjaaja koulutuksesta ja vammaisohjaaja koulutuksesta, Mähän en ole todellisuudessa sitä vikaa ylimääräistä lähijaksoani käynyt, mutta sain todistuksen silti ;)
Virallisen tilaisuuden loputtua ja opejen haihduttua oli meidän viihteen vuoro.
Luokkabileet..... jäähyväiset.......
Aivan älyttömän haikeeta!!

Minä lähdin perjantai aamuna kohti kotia ja seuraavia seikkailuita.
Luokkakamut menivät vielä perjantain oppitunneille..... jos kykenivät.

Minä palaan vielä yhdelle ohjelmapalveluiden lähijaksolle Eerikkilään.
Sitten se olisi siinä, minun Eerikkiläni, My Eerikkilä.
Olsinko minä sitten Liikunnan Ammattilainen ?
Vähänkö siistii!!!