Heräsin ennen kellon soittoa. Kylki oli sen verran kipeä, että uni katkesi.
Lueskelin vähän aikaa.... kudoin sukkaakin ja sitten oli olo, että voisin vielä puoleksi tunniksi oikaista Jussin viereen ennen kellon sointia.
Nukahdin.
Nukahdin.
Seuraavan kerran avasin silmäni, kun Jussi kutsu aamupalalle.
Sain ensimmäisen haukun leivästä, kun puhelin soi. Äiti.
Ystävä olikin saanut oman porukan kesken muuton tehtyä. Urakka siis peruuntui.
Lauantai aamu ja kello puoli yhdeksän....
Päivä ilman suunnitelmia.
Syksyn näköinen aamu valkeni auringonpaisteeseen. Lämpömittarissa elohopea nousi.
Päätettiin lähteä autolla Aulangolle ja tehdä siellä kävelylenkki.
Ajettiin auto ulkoilumajan pihaan ja siitä kipitettiin ihanassa puistometsässä Karhulinnalle ja näkötornille.
Räpsytin puhelimeni kameraa =)
Takaisin päin tullessa Jussi kysäisi, että jaksaisinko kiertää Aulanko järven ja kyllähän mä jaksoin, vaikka juuri oli puuskutettu oikein kunnolla monia kivisiä rappusia ylös.
Räpsytin puhelimeni kameraa =)
Takaisin päin tullessa Jussi kysäisi, että jaksaisinko kiertää Aulanko järven ja kyllähän mä jaksoin, vaikka juuri oli puuskutettu oikein kunnolla monia kivisiä rappusia ylös.
Ihana vihreä metsä. Ilmassa jo syksyn tuoksua.
Ihana rauha. Aurinko ja lämpö.
Matkan varrelta löytyi Aulankojärjen uimaranta. En edes tiennyt sellaista olevan. Se oli todella siisti ja kaunis. Joku tyttönen siellä laiturilla paistatteli päivää pienen koiransa kanssa.
Tuonne rannalle on pakko vielä lapsia ensi kesänä!!
Rannan jälkeen mentiin pitkospuita pitkin eteen päin... rannan viertä. Matkalla tuli vastaan nuotiopaikka, jossa partiolaiset pitivät nuotiota. Pari tuttua aikuistakin sieltä joukosta moikkaili =)
Aivan mahtava pysähdyspaikka retkeläisillä!!
Me lähdettin nousemaan polkua kallioiseen mäkeen ja saatiin sykkeen kunnolla nousemaan.
Aivan mahtava pysähdyspaikka retkeläisillä!!
Me lähdettin nousemaan polkua kallioiseen mäkeen ja saatiin sykkeen kunnolla nousemaan.
Siinä olisi tarvittu kunnon hemoglobiini arvoja.... Sydän löi tuhatta ja sataa.
Lopulta päästiin Aulangon Heikkilään, sieltä Aulanko Golfin vieritse takaisin Aulangon Ulkoilumajalle.
Matkaa tuli 6,2 km mutta rappusia ja nousuja oli niin reilusti, että lenkki tuntui todella tehokkaalta.
Aulangon ulkoilumaja
Ja tästä Karhujen luokse...
Kiviset paikat karhujen ihailulle
Rappusia, rappusia....
Jylhää
Ja rappusia....
Huimat näköalat ja hakkaava sydän =)
Aulangon näköalatorni
Muru ja pilvet
Ihana sää ja huikeet näköalat!
Tornin varjo ja pitkä pudotus
Karhuherrat
Ihana vihreä metsä <3
Aulanko järven uimaranta
Ja takaisin polulle.
.... pitkospuita pitkin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti