Tuurasin tänään kolme vesijumppaa. Elämäni ensimmäiset vesisetit!! Joulukuussa olin Eerikkilän opintojen yhteydessä Vesitreeni ohjaaja koulutuksessa ja siinä oli ekat kosketukseni vesijumppaan. Kurssilla viimeisenä jokainen meistä sai ohjata yhden kappaleen, eli siinä mun varsinainen kokemukseni.
Nyt kun Tervakosken vesijumppien vakiohjaaja oli pääsiäisloma reissussa, niin mulle tuli mahdollisuus sijaistukseen. Kun tanssin vastaava ope opistolla kyseli mua tuuraamaan, niin ajattelin etten voi kieltäytyä. Jos hän uskoo minuun, niin kai minunkin on uskottava! Tällä tavalla olen laittanut itseni tilanteisiin, jossa vain on pakko saada kokemusta ja sen myötä kehittyä. Tähän mennessä oli hypätty kuntosalitreenien, kuntojumpan ja mummobaletin sijaistukseen, niin kyllähän mun oli uimahalliinkin mentävä.
Soittelin vakiohjaajan kanssa ja sain vähän teitää millaisia jumppia hän vetää. Sen mukaan sitten kehittelin oman settini, jonka ajattelin vetää samanlaisena jokaiselle kolmelle ryhmälle.
Tervakosken uimahalli oli hyvin pikkuinen ja siellä musiikit annettiin uimahallin kahvilaan. Hallin puolelta sitten käsimerkein näytettiin uimavalvojalle, että haluaisi musiikin soivan ja hän huikkasi kopistaan kahvioon, josta oli kulkuyhteys. Epäröin, että mitenköhän tämä tulee toimimaan, mutta hienosti se toimi.
Jumppia tosiaan oli kolme peräkkäin ja kestoltaan ne oli 45 min. Kaikki olivat aivan peräkanaa. Ensimmäinen oli nimetty senioriryhmäksi ja muut olivat ihan vain vesijumppia. 15 kappaletta levyltäni oli ajateltu niin, että siinä olisi jokaiselle jotaikin: Paula Koivuniemestä Elastiseen ja Juha Tapiosta Scooteriin.
Tiedostin sen jo ohjaajakoulutuksen jälkeen, että haasteena mulle tulee alussa olemaan veden vastuksen ymmärtäminen. Kun liikkeitä ei vaan pääse välttämättä pääse kokeilemaan veteen, niin niitä ei oisaa oikein rytmittää maalla harjoitellen. Niin minullekin jossain kohdissa kävi. Ja onhan ystäväni Anne sekä myös Anne-Marja jota tuurisain sanonnut, että täysin musiikin rytmiin vesijumppaa ei voi tehdä...... niin minä haluaisin! Haluan oppia tekemään musiikin rytmiin, koska tanssian on todella vaikeata tehdä mitään niin, että musiikki olisi vain taustalla. Eli siinä onkin tavoitetta....
Mulla oli iso pullollinen vettä altaan reunalla, toppi ja lyhkäset leggarit päälläni ja apuna muovitaskuun tehty ohjelma paperille. Sillä syyhkin altaan reunalla yhteensä 2 tuntia ja 15 minuuttia. Ekan setin jälkeen tuntui siltä, kuin olisin käynyt saunassa tanssimassa ja mietin, että kuinkakohan se Kirpsukka vielä jaksaa kaksi samanmoista settiä. Eräs asiakkaista kävi välissä juttelemassa, kiitti tunnista, antoi palautetta siitä, että ei kaikkia liikkeitä tarvitsisi ohjata musiikin rytmiin ja kehotti keventämään omaa liikkumista. Ei kuulemma vaki ohjaajakaan kuin vähän vaan näytä liikkeitä. Oli selkeesti huolissaan, kuinka mä jaksan. Ja olihan siinä tosiaan jaksamista. Se allasosaston kuumankostea ilmasto antaa kyllä omat vaateensa ohjaukselle.
Mutta jaksoin. Mutta olin uupunut ja nihkeän märkä.
Kukaan ei marssinut altaasta pois ja palautteeksikin sain ihan mukavia sanoja; vaihtelu oli ollut tervetullutta.
Uskaltaisin uudelleenkin. Ja onneksi uskalsin nyt! Tästä se lähtee, kokemus kerrallaan.....
Jännitin jonkun verran, mutta ihmeen vähän siihen verrattuna, mitä olisin voinut kokemattomuuksissani. Ehkä Tanssipedagogiikan opinnoista ja LIIKU AINA ryhmän ohjaamisista alkaa olla hyötyä ohjauksissa rentouden saavuttamiseksi ja rohkeudeksi improta.
Kiitos VOP tästä mahdollisuudesta <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti