Hiljasta on.
No joo, tiskikoneen ääni....
Päivän kohokohta on postiluukusta tippunut Antikvaarin kirjapaketti, aamupuurosta tuunatut lämpöiset teeleivät ja kahvi.
Taas askeleen lähempänä tervettä päivää
Leikkauksesta on nytten tasan viikko.
Pikkuisen pitäisi alkaa liikkua kuntoutuakseen. Sen verran on kuitenkin kipuja ilman kipulääkkeitä, että ei uskalla lähteä revittelemään.
Käveltiin tyttären kanssa kotimme vieressä olevaan Valtsuun. Ellos oli lähettänyt vaatepaketin, niin likalla oli kiire saada se =) Mutta hyvää teki minullekkin raitis ilma ja muutamat askeleet.
Sää oli jo syksyisenpirteä. Siemailin raitista ilmaa keuhkoihini. Kumpa olisi pian juoksukunnossa.....
Aurinko laski upeasti kotitiemme tienoilla värjäten puiden latvat <3
.jpg)
Illalla uskaltauduin opiston havajilaiselle tanssitunnille tyttöjen kanssa. Niiltä kun jäi viime viikko väliin, kun olin sairaalassa. Eivät uskaltaneet mennä keskenään ilman äitiä. Ja eivät olisi uskaltaneet nyttenkään.
Ajattelin pystyväni tanssimaan, kun jätän jalkaliikehdinnän hyvin pieneksi ja "jäädytän" lantioni kokonaan. Suunnitelmalla menikin aivan hyvin. Käsi liikkeet tein täysin. Ja nyt alkaa koreografiakin olla mielessä enkä jää kauheasti jälkeen.
Huomasi kyllä, että toipilas on. Rivitanssitunnille ei olisi vielä ollenkaan asiaa ja koko kropan liikutusta ei kandee edes yrittää. Mutta pikku hiljaa.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti