Se olen minä?!??!
Mähän en ole enään pullukka!!
IHAN MIELETTÖMÄN IHANA TUNNE!
Takana on kolme ja puoli kuukautta ja kiloja on sulanut 16,3. Se on prosentuaalisesti painostani 17,6%.
Kuullostaakin huimalta!
Viime kesänä tunsin olevani hoikka. Jännä juttu, sillä nyt olen liki viisi kiloa kevyempi ja vasta nyt saavutin hyvänolon tunteen; tunteen olevani mukavissa mitoissa.
Jospas tämä nyt lopultakin olisi se Elämäntapamuutos.
On tässä vaan sen verran suuri urakka, etten enään ikinä haluisi laihduttaa!
Tämä on tehty niin monta kertaa, että ehkä olen matkojeni varrella jo oppinut jotakin.
Nyt ruokailutapoja hyvin säätelee jo vatsan kokokin. Mahalaukku on sen verran pienentynyt, että ei kertakaikkiaan pysty syömään kovinkaan paljoa kerrallaan.... tai muutoin tulee oikeesti kipeäksi.
Ruokailuissa haluaa valita sellaisia juttuja, joiden jälkeen on hyvä olo, jotka on terveellisiä ja kevyitä.
Viikonloppuisin herkuttelutkin on toteutettu pähkinöin, raakasuklaan, rahkan yms. avuin.
Niitä hetkiä, että joutuu tosissaan miettimään ruokapuolta, tulee jatkuvasti eteen. Sitä, miten sen saa pidettyä kevyenä ja terveellisenä. Puolentoista viikon kuluttua olen lähdössä viideksi vuorokaudeksi Walesiin. Mitenköhän siellä pärjää ilman tummaa leipää, jokapäiväistä rahka-annostaan....
Taidan ottaa matkalaukkuun ison pussillisen Väinämöisen palttoonappeja =)
Normaalipaino on saavutettu.
Nyt pikkuhiljaa hilailen itseäni alaspäin sen mukaan, mitä peili ja vaatteet kertovat.
Kun sopiva päätöspiste saavutaan, niin aion asettaa itselleni kolmen kilon liukumavaran, jonka sisällä sitten pyrin pysymään. Se olisi se elämäntapamuutokseni ja jojoiluille annetaan vesilintua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti