Jussi meni Pekan kanssa salille ja mä jäin ihmettelemään, että mitä mä tekisin. Päätin vetästä lenkkarit jalkaan ja hetken mielijohteesta en lähtenytkään kävelylle vaan juoksemaan. Lumiset tiet ei olleet kovin hiekotetun, mutta vanhat lenkkarit pitivät sen verran hyvin, ettei kertaakaan meinannut jalka livetä. Juoksu kulki hienosti noin kilsan verran, jonka jälkeen uupumus hyökkäsi ja mielessä ehti kävästä, että näinkös vähän mä enään jaksan. Mutta aika pian fiilis taas muuttui ja juoksu alkoi tuntua paremmalta. Kiersin Aleksis Kiven tien kautta Luolajaan ja sitten Pollentietä pitkin kotiin. Siitä tulee ihan hintsusti yli neljä kilsaa. Keskinopeus oli 7½ km/h, eli nopeetakin menin. Jotenkin juostessa vauhti tuntui äärettömän hitaalta ja olin yllättynyt tuohon keskinopeuteeni. Mutta eihän matka ollut juuri mitään. Pidemmällä matkalla tuskin pääsisin sinne kuutosen lukemiin, joita aikaisemmin olen juossut.
Kun lunta ja latuja ei oikein ole, niin jotenkin sitä kaipaa juoksulenkeille. Jos vaan tiet pysyy tuonlaisina, niin pakko yrittää juoksennella talven aikana vanhoissa lenkkareissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti