torstai 11. syyskuuta 2014

Metsäretkellä

Se olisi retkipäivä edessä....
Mieltä askarrutti, että kuinka jaksan....
Kuinka monta kilometriä mitäkin lajia...
Aamu valkeni sumuisena Eerikkilässä. Aamupalan jälkeen meille jaettiin eväspussit, joissa oli pillimehu, omena, banaani ja sämpylä. Laitettiin eväät reppuun ja reppu selkään ja sitten pyörävarastolle etsimään itselle sopivaa fillaria ja pyöräilykypärää.
Polkupyörät oli aivan omaa laatuaan! Jossain ei toiminut vaihteet, joissain ei jarrut, joku kolisi valtaisasti ja joku vemputti omia teitään. Mutta siitäkin huolimatta päästiin matkaan.


Saunarakennuksen takaa löytyi sopivanlainen polku
jota myöden sitten lähdimme reissuun.
Sankan sumun takaa aurinko pilkisti.
Hämähäkin seitit oli kuin taideteoksia kastepisaroissaan.


Toisinaan otettiin fillarit kainaloon ja mentiin aitajuoksua
puunrunkojen ylitse.


Parin tunnin matkalla ilma lämpeni ja kuorittiin vaatteita päältämme
reppuihin. Sumu katosia ja aurinko alkoi toimittamaan virkaansa.
Metsäisen tien varrella oli parkkipaikka, jossa Eerikkilä pakut odotteli meitä.
Pakattiin fillarit ja pyöräilykypävät huoltomiesten kyytiin.


Matkaa fillarilla kertyi yhteensä 17,6 km.
Maasto oli erittäin vaihtelevaa =)
Mä nautin tästä pyöräilyosuudesta täysin!


Ihan lähellä parkkipaikkaa oli Korteniemen Perinnetila, 
jonne menimme viereilulle. Opas oli kertomassa 1800- luvun 
elämisestä. Aurinko paistoi ihanasti. Avasimme eväspussit ja vähän tankattiin,
jaksaaksemme jatkaa taivalta jalkapatikalla.





Ja sitten patikoimaan....
Metsää, siltoja, pitkospuita, sammalta, jäkälää....
ja tossua tossun eteen.


Mun selkä temppuili. 
Yö "oudossa" sängyssä iaiheutti aamuisen selkäjumituksen.
Fillarointi meni ihan hyvin, mutta kävellessä selkä äityi pahaksi.
Noin kuuden kilsan kohdalla pidettiin ruokailupaussi ja 
se tuli todellakin tarpeeseen. Koitin venytellä ja elvyttää selkääni.


Eräoppaamme Pasi oli kantanut rinkassaan tälläistä pussipataljoonaa.
Valinnanvaraakin oli ja minun hyppysiin päätyi mustapapu-kanapata.
Erikoista, mutta kyllä sillä nälkä lähti.



Ja sitten taas jatkamaan matkaa.
Hienon näköalapaikan kohdalla Aki ope otti meistä luokkakuvan.
Sampo, Anne, Leena, Seija, Anni,  Tytti, Kaarina, Heli, Jari, Riitta,
Viljami, Merja, Riika, Tea, Mika ja minä the PinkPanther
Niin oppaamme minut nimesi  =)


Matkan varrella sain Tealta Burana 800 tabun ja hammasta purren
patikoin loppuun saakka. Kävely kilsoja tuli 13,3 km.


Aurinko lämmitti ihanasti.
Tauon paikka rannalla.


Metsäisestä jemmasta löytyi meille kuumaa kahvia ja isot pullat.
Kylläpä ne maistui!
Minä pötköttelin rantahietikolla sadetakkini päällä ja lepuutin selkääni.
Lopultakin Burana vaikutti ja "heräsin henkiin".


Pullakaffen päälle mentiin tutustumaan vihreään rykelmään metsässä.
Siellä odotte meidän inkkarikanootit.


Kajakilla olinkin melonut, mutta tämä inskarijuttu oli uusi tuttavuus.
Minä sain parikseni Leenan ja hänen kanssaan vesillä liikkuminen
sujui luontevast.


 Vasta puolessa välissä melontareissua muistin kelloni...
Kartta piirsi siis reittiä vasta aavalta Eerikkilään.
Mutta ehkä me nelisen kilsaa melottiin....


Päivän reissulta palauduttiin sumun valtaamalle Urheiluopistolle.
Päivällisestä tulikin illallinen, sillä syömään mentiin vasta kasin tienolla.
Sen päälle sitte löylyt rantasaunalla ja parin saunarahkan jälkee unten maille.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti