torstai 25. syyskuuta 2014

Zumballa Luolajassa

Voi tätä nostalgista fiilistä!!!
Syksyisessä tihkusateessa fillaroin tuttuja teitä Luolajan koululle. Viime vuosien aikana olen joskus koulun pihalla poikennut ja näitä teitä kävellyt sekä pyöräillyt paljonkin kun lähellä asun. Kuitenkaan koulun sisälle en ole "eksynyt" sitten 80-luvun alun....


Tuossa koulussa sitä tuli vietettyä kuusi vuotta. Niitä jotenkin muistelee niin lämmöllä.... omaa lapsuuttaan. Jonossa oltiin pikkuisina tuolla pääoven katoksen edessä kivetyksellä kellon soitua odottamassa, että ope päästää meidät sisään. Rappusille Valion auto toi maitolaatikot ja kun keittäjät ne palautti samaan paikkaan tyhjinä, niin niillä meidän oli mukava istuskella. Koulun päädyssä olevan katoksen alla leikittiin vaikka minkälaisia leikkejä.
Aika pysähtyi kun astuin koulurakennusen takaa pieneen rappukäytävään ja petenisia kierreportaita ylös saliin. Tulin näyttämän reunalle.....aaaaah!!! Siinä niin monta kertaa oli jänskätty joulu- ja kevätjuhlissa esitysvuoroaan. Kun pääsin saliin saakka tulvi päähän lisää muistoja. Oi, varsinkin ne joulujuhlat joihin isänkin sain mukaan <3 Reissutyöläisenä häntä ei paljoa kotona näkynyt, niin hetket jolloin sain olla lavalla esiintymässä ja isä katsomossa oli erityisiä!
Sali oli silloin niin valtava.... Nyt se näytti hyvin pikkuiselta ja kotoiselta. Silloin -77 vuonna kun kouluni aloitin koin tässä salissa kauhunhetkiä, kun vaadittiin pukkihyppelyihin, kärrynpyöriin, käsilläseisontaan yms. Nyt se muistoissa oleva fiilis lähinnä hymyilytti. Tuolloin pikkuinen Kirsi katseli kelloa ja toivoi liikuntatunnin loppuvan pian. Jos joku olisi sanonut minun suuntautuvan isona liikunnan alalle, niin en todellakaan olisi uskonut.
Kommentti olisi varmasti ollut "En todellakaan!!!!"
Ennen Zumban aloitusta ehdin vielä myssytellä mielessäni ajatusta kurkkaamisesta käytävään. Tiedän, ovet oli lukossa... Mutta olisi ollut niin ihana kurkata käytävälle. Siellä oven takana oli käytävä, jolla niin monesti eka ja toka luokkalaisena vipelsin. Sillä käytävällä nökötin hännänhuippujen joukossa pituusjonossa, kun siirreyimme ruokalaan.
Oih, se pikkuinen ruokala! Kumpa pääsisi vielä syömään sitä ohrasuurimopuuroa mustikkakeitolla. Se oli niin suurta herkkunai!

Mutta joo....
Koulut on tuossa koulussa käyty ja ihan aikuisena aivan muualla liikunta alaa opiskellaan.
Ja sekin on hassua, että vaikka minkälaisissa liikuntariennoissa olen liki päivittäin.
Siitä sitten starttasinkin zumbailut....
Tanssipeda opinnoistani tuttu Heta oli vetämässä tätä Vanajaveden Opiston Zumba tuntia. Tuli viime viikonloppuna puheeksi hänen tuntinsa ja puhuttiin, että josko joillakin tunneilla vierailisin.
Pienessä salissa oli suunnilleen 15 naista ja iloinen meno päällä.
Hyvät Zumbat Heta veti. Lämpö valtasi kehon ja tanssinhinkuni sai tyydytystä  =)
Lämpimänä sitten polkaisin tunnin jälkeen tihkusateisessa viileässä säässä kotiin ja suihkuun..
Kiitos Heta!!
Hyvä tunti ja ihanan nostalginen ilta <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti