Eilen kroppa ja mieli oli ihmeissään, kun ei lähdettykkään töiden jälkeen lenkille.... juosten, kävellen tai pyöräillen. Jotenkin pää vaan riivasi, että jotain olisi tehtävä. Onneksi Jussi lempeästi pakotti pitämään lepopäivän. Se on ihan hyvä polvelleni. Ja eihän me ihan liikkumatta oltu, kun työmatka fillaroitiin.
Nyt pitäisi ihan oikeesti pitää niitä täydellisiä lepopäiviäkin! Miten tää voi olla niin vaikeeta??
Musta on tullut, urheiluhullu.....
Musta on tullut, urheiluhullu.....
Kun katsoo tuota viime viikkoa, niin on siinäkin liikutta aikalailla.... Ja missä on lepo?
VIIKKO 24
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti