Tänään sitten iltasella päätettiin taas liikuttaa itseämme ja valittiin hölkkä.
Nyt oli kuulemma mun vuoro "viedä", eli tarkoittanee sitä että minä sain valita reitin ja vauhdin.
Nyt oli kuulemma mun vuoro "viedä", eli tarkoittanee sitä että minä sain valita reitin ja vauhdin.
Lähdettiin Sammon kautta Tervaniemeen. Rannalla tehtiin mäkinen pururatalenkki ja sieltä noustiin Kolkanmäkeen. Tuttujen maisemien kautta energian riittäessä vielä koukkasin Valmuntien ja Mattisentien kautta Revolle ja sieltä kotiin. Matkalle tuli pituutta 7,83km. Se onkin pisin hölkkäämäni lenkki!! Ja keskinopeus Tervaniemen näkisestä maastosta huolimatta oli 6,66km/h. Aikaa meillä lenkkiin meni tunti ja kymmenen minsaa.
Eli keskinopeus on yli kuuden.... HYVÄ ME!!
Yllättävän hyvin kyllä rullasi. Aina ajoittain jalat meni jumiin ja sitten taas ne alkoi viedä. Hengitys kulki todella kevyesti koko reissun. Mäetkin meni yllättävän hyvin. Siis, kyllähän mäkiin saa puskea itseensä vauhtia ja siinä oikeesti hengästyy, mutta että sen jälkeen pystyy jatkamaan normisti =)
Juha sanoi energioittensa olleen loppumatkasta jo aivan kortilla. Mistähän mulla sitä energiaa riitti?
Hei, liki kahdeksan kilsaa jo juostuna yhteensoittoon!! Ei paljoa puutu kympistä!
Hei, liki kahdeksan kilsaa jo juostuna yhteensoittoon!! Ei paljoa puutu kympistä!
Eihän tämä joillekkin ole saavutus, eikä mikään. Mutta mulle on!
Mä en ole koskaan tykännyt juoksemisesta ja kuukausi sitten hölkän mitta oli 2,6km ja kyllä tiesi juosseensa. Ja kun muistelee vuoden takaista ekaa hölkkääni vuosiin, niin voi luoja mä tein kuolemaa.....
Mä en ole koskaan tykännyt juoksemisesta ja kuukausi sitten hölkän mitta oli 2,6km ja kyllä tiesi juosseensa. Ja kun muistelee vuoden takaista ekaa hölkkääni vuosiin, niin voi luoja mä tein kuolemaa.....
Mutta nyt kulkee ja mikä ihaninta huomata, niin alan tykkäämään tästä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti