Työmatkapyöräily jätettiin väliin, koska mun piti autolla kiirehtiä Kiipulaan Hurly-Burly Nails putiikkiin Marjon luokse. Ripset piti saada taas ojennukseen.
Kotiin tultuani kello oli sen verran vähän, että heitin isännälle, ettei mentäisikään salille niinkuin suunnitelmissa oli, vaan vaihdettaisiin liikuntamuoto fillarointiin. Aurinko niiiiin houkutteli.
No, isäntähän oli heti mukana juonessa.
Kun tällepäivälle oli sääennusteen mukaan luvattu kolme sadepisaraa (joka toteutui, SATAA), niin suunniteltu salipäivä kannatti vaihtaa sisätiloihin.
Täytettiin pyöriemme juomapullot, vetästiin trikoot jalkaan ja lähdettiin polkemaan.
Linnut lauloi todella voimakkaasti ja aurinko lämmitti ihanasti. Tuulen vire oli mukava ja vastatuulet ei häirinneet. Suunnattiin Ratasniittyä kohti ja sieltä sitten Vanajan kirkon ohitse Harvialantielle. Pieni koukkaus oli pakko tehdä Käikälän kohdalla. Halusin katsella tuttuja Mummolan maisemia. Sinne jotenkin aina kaipaa takaisin. Se oli niin äärettömän tärkeä paikka mulle. Harmi vaan, että talon uudet omistajat istuivat päivää paistattelemassa pihakeinussa. En kehdannut pysähtyä ja tuijotella pihalle enempiä.... fillaroitiin vain ohi.
Näyttelin isännälle paikkoja.... tässä talossa asui mummon isosisko, tossa mäessä laskeskeltiin pulkilla, tuolla olin pikku Kirsinä hoidossa, tuossa talossa asui monta lasta joiden kanssa leikittiin, tuossa asui mustalaisia joita vähän pelkäsin..... Ihana lapsuus <3
Fillarimatkamme jatkui sitten Harvialantietä pitkin Turenkiin. Kyselin isännältä, että jatketaanko sieltä suoraa tietä kotiin, käydäänkö Suvirannassa kahvilla, mennäänkö hänen vanhemmilleen vai mennäänkö kylään hyvälle ystävälleni. Päätimme, että suuntana on Kuumola ja mennään moikkaamaan hyvää ystävääni. Mun muru olikin siellä vatsataudissa. Kurkkasi oven raosta kovin kalpoisena. Jonkun aikaa juteltiin siinä etuovella, mutta ei viitsitty mennä sisälle hakemaan pöpöä.
Sitten matka jatkui Miemalan kautta kotiin. Loppurutistukseen valittiin vielä Hattelmalan Harju. Siinä saikin mukavasti vielä sykkeen nousemaan, mutta on se vaan mahtava reitti. Kumpa kunnostaisivat ne kaikki näköalapaikat sieltä ja karsisivat vähän puustoa. Sitä huippua Pitäisi pitää kunnossa!!
Kotona SportTracker näytti 42,3km, joten ihan mukava reitti tehtiin. Kivasti tuli Kilometrikisaankin metrejä lisää, vaikka työmatkaa ei pyörällä kuljettukkaan.
Urakan päälle laitettiin kotoinen pikkusaunamme lämpiämään. Siellä on hyvä pehmentää pyöräilylihaksia. Ja oli kyllä puolentunnin saunomisen ja sitä edeltävän vartin venyttelyn jälkeen todella raukea olo. Kun oli saatu lusikoitua annoksen Fastin suklaa puddingia, niin olin jo aivan valmista tyttöä unten maille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti