HeiaHeia ohjelmaan olin suunnitellut lenkkeilyä, mutta aloin jo miettiä salipäivän mahdollisuutta.
Vaikka edellinen salipäivä oli sunnuntaina ja painoja oli nostettu, niin ihmetyksekseni lihankset oli jo palautuneet.
Jussi sanoi, että hänellä ei....
Mutta papparainen kiskookin ihan mielettömiä kilomääriä. Kuin noin pikkuinen mies voi nostella mun ylös mun painoani?!??!?!
No, päätettiin heivata mun hetken päässä käynyt ajatus salitreenistä ja lähdettiin lenkkeilemään. Vettä tihutti ja oli aika vilponen sää, mutta aika pian siinä hölkötellessä lämpeni. Jussi määräsi suunnan ja vauhdin. Mentiin Tervaniemen pururadalle saakka tuttuihin hiihtomaisemiin.
Samperin mäet!!! Hiihtäessä ne pelotti lasketella ja nyt niitä sai ihan oikeesti puuskuttaa ylös.
Alkumatkasta jalat oli aika hapoilla ja ajattelin, että kuinkakohan mun käy koko lenkin kanssa. Mutta noin puolessa välissä reissua yhden alamäen "pohje täristelyiden" jälkeen alkoi rullata.
On se vaan kerta kerran jälkeen ihana huomata, kuin lenkkeilyä nykyään jaksaa. Hengästyy, mutta ei kuitenkaan nikelly! Pystyy koko tunnin jutteleenkin siinä hölkätellessä, mahtia!
Lenkille tuli pituutta 6,15km.
Matka enkka oli edelliseltä kerralta, joka oli 6,20km, joten ei paljosta uupunut. Nyt meidän vauhti oli vähän hitaampaa, mutta ihan himpusti. Mutta maasto sitten taas oli aivan eri. Nyt oli kunnon mäkiä, mutta enkka lenkillä oli likipitäen kokomatka tasasta.
Laura aina seurailee keskinopeutta ja sillä tavoite on 6km/h. Meillä oli nyt SportTrackerin mukaan 5,79km /h, eli tuohon Lauran tavoitelukemaan ei tarvitse juurikaan enään nostaa nopeutta.
Ihmeellistä, mutta totta.... Sitä oikein kaipaa juoksentelemaan. Ei olis ihan helposti voinut uskoa MINUSTA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti