En tupakoi.
Juon alkoholia tosi vähän.
Syön terveellisesti.
Liikun todella paljon.
Onko sokeri ainoa paheeni?
Olen ajatellut, että joutuisin totaalikieltäytymään makeista herkusita, kun jään niin pirun helposti koukkuun.
Mutta onko siinä mitään järkeä?
Eikö minulla saisi olla edes tätä yhtä paketta?
Eikö minulla saisi olla tätä nautintoa?
Ehkä mun on vaan unohdettava totaalikieltäytyminen ja opeteltava tälläkin saralla uusi elämäntapa.
KG-Lehden sivuilla Sini kirjoittaa sokeririippuvaisuudestaan blogia ja näistä hänen sanoistaan löysin juonen, jota haluan tavoitella.
"Niinpä olen päättänyt, että totaalikieltäytyminen
ei ole minun juttuni.
ei ole minun juttuni.
Karkki on ainoa paheeni ja saa olla sitä jatkossakin.
Minun täytyy oppia elämään sokerikoukun kanssa niin,
että osaan syödä karkkia kerran
että osaan syödä karkkia kerran
ja sitten olla välittämättä makeanhimosta seuraavana päivänä.
Minun täytyy oppia sanomaan ei, täytyy treenata itsekuria,
täytyy tyytyä yhteen herkkupäivään viikossa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti