Ajelin Tampereelle ja siellä yliopisto alueelle. Innolla ja uteliaisuudella lähdin uudenlaiseen viikonloppuun. Minusta tuli puoleksitoista vuodeksi opiskelija. Tanssin opiskelija. Onko hei mahtavampaa!!!
Eihän tätä meinaa uskoa todeksi. Tästä haaveilin joskus paljonkin ja sittemmin haaveet karisivat toivottumuuteen. Ei tuntunut koko juttu olevan mun elämään kuuluva.
Mutta elämä vie ja paljon on muuttunut ja tässä ollaan. Ihanaa!!
Johdatus tanssiin ja tanssikasvatukseen..... Se olisi tämän lähiviikonlopun sekä seuraavan aihe. Opena meillä näillä viikonlopuilla on tanssitaituri Raisa Foster. Raisan nettisivut
Opetus tapahtuu pääosin Sisä-Suomen tanssin aluekeskuksen Liikelaiturilla aivan Yliopiston vieressä. Liikelaiturille tosiaan mennään lastauslaiturilta. Sali on suht pieni, siihen on seinää vasten laitettu nojalleen isoja peilejä vierekkäin ja lattialla on musta kuminen tanssimatto. Matto tuntui aika synkäeltä, mutta kieltämättä näin pakkasilla se on ihan mukavan tuntuinen tanssiessamme ja pyöriskellessämme lattailla.
Peilit käännettiin vasten seinää. Yllättävää. Mutta opella oli tarkoitus poistaa itsekritiikkiä ja mahdollistaa heittäytymistä, järkeenkäypää.
Perjantain opiskeluun kului kolme tuntia, klo 17-21.
Paikalla oli 14 oppilasta, joilla on tarkoitus käydä koko opintokokonaisuus läpi ja sitten muutama, jotka käyvät vain nämä lähipäivät.
Teimme useita tutustumisharjoituksia, joissa "leikin", liikkumisen ja tanssin avulla tutustuimme toisiimme, opettelimme toistemme nimet. Muodostimme kehoillamme kirjaimia ja kirjaimista opiskelutovereidemme nimiä, kättelimme ja halailimme kertoen nimemme toisillemme, matkimme oppitovereitamme kuin peili ja kohautimme omaa rajoittuneisuuttamme kaaostehtävällä. Tai minua se ainakin kohautti, haastoi ja rikkoi rajojani. Jo itse nykytanssi musiikki, joka mielestäni ei ole musiikkia ollenkaan herätti aisteja.
Tanssin ja liikkeen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus oli käsin kosketeltavissa.
Kun ajelin moottoritietä pitkin kotiin, niin ajatukset vaelsi päässä huimaa vauhtia. Aivan huikeat neljä tuntia oli takana ja nyt olisi aika mennä kotiin, koittaa rauhoittua ja levätä lähteäkseen aamulla ajamaan takaisin.
Tuskin pysyn tanssitrikoissani!!! MAHTAVAA!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti