Tuskien taivalta

Nyt kyllä koetellaan mun kärsimättömän pinnaa.
Ei sitten niinkuin mitään muutosta vaakatulokseen eilisestä ja alla edellispäivien nousut, niin koita tässä nyt sitten tulla toimeen kärsivällisyytesi (tai sen puutteen) kanssa!
Vaaka siis näytti 71,5kg.

(Se on tasan kilo tämän vuoden alimmasta ja 1,3kg viime vuoden alimmasta. Omaan loppukiri tavoitteeseeni nähden olen jo 1,7kg jäljessä....)

Eilen otin yhden magnesiumoksidi tabun. En aio ottaa niitä yhtä enempää per päivä. Se toissapäivn olo ei ollut ollenkaan sellainen mitä haluan kokea. Mitään toivottuja tehoja tabulla ei ole ollut, mutta jospa liikkuva keho sitä iltaisin tarvitsee, niin syödään nyt. Hormonidietti kirjakin sitä suosittelee, niin uskon sitä.

Tänään on seitsemäs päivä, joten neljäsosa tätä kuukautta jo ohitettu. Sitä niin toivoisi, että tämän toukokuun aikana pääsisin lopullisiin tavoitteisiini ja voisi ihan oikeasti alkaa opetteleen tasapainoilua. Nyt vaan kun katsoo ylläpitämäänsä paino-exeliä, niin näyttää tää homma enemmän kuin epätoivoiselta. Tasan kuusi viikkoa sitten painoni oli 71,6kg. Eli voidaan sanoa, että ihan samoissa kuin nyt.
Hei haloo!!! Kuusi viikkoa jumitettu!!
No, tarkemmin kun tutkii exeliä, niin voi huomata tuon kuuden viikon takaisen painon olleen alin kurotus ja aina välillä on jojoiltu 73 kiloonkin. Nyt taas olen pysynyt koko ajan 71-alkuisessa ja alin on 70,5kg.
Ehkä mä tällä perustelullani jaksan olla sinnikäs  =)

BMI on tällä hetkellä 22,32 ja sen uuden laskentatavan mukaan, joka ymmärtää meitä pitkiä paremmin on BMI 21,68. Sen mukaanhan on kaikki kunnossa....
Ole tyytyväinen!! Ole kärsivällinen!!
Viime vuoden alusta on pudotettu 21,3kg ja tämän vuoden alustakin 10,9kg.
Nyt viilaillaan enään viimeisiä kahta kiloa, joten OLE Kirpsukka TYYTYVÄINEN!!

Tuota tasapainoilu vaihetta varten olen tutkiskellut jo kaupan hyllyjä ja Inkiväärin sivuja. Oli mukava huomata, että Prismaankin shipsiherkkuhyllyyn oli tullut pieniä pusseja erilaisia ruisshipsejä. Sitten Inkiväärin Facesivuilla oli houkuttelevan näköisiä pieniä suklaalevyjä tummaa luomusuklaata ja pikkuisia raakasuklaa patukoita. Mun tavoitteena on tyytyä tukahduttamaan herkkuhimoni tälläisillä maltillisilla terveellisimmillä, pieni energisemmillä valinnoilla ja välttämään niitä aikaisempaan elämääni kuuluvia överimässyjä. Niihin övereihinkin aion antaa itselleni luvan, mutta vain harvoin.
Hyviä suunnitelmia, mutta nähtäväksi jää miten toteutuksen käy....

Tämä painon junnaus kyllä mietityttään....
Ruokaa en voi oikein enään vähentää, enkä liikuntaakaan lisätä.
Mietityttää, että vaatisiko mun kroppani ehkä jonkun hiilaripäivän lähteäkseen taas käyntiin? Anin blogia lukiessani KG-lehden sivuilla kiinnitin huomioni PT:n tekemään ruokamuutokseen, jonka ystäväni sai. Siellä ruokailut kolminkertaistettiin. Olen Jussin kanssa käynyt omaa ruokasettiäni moneen kertaan läpi. Ollaan luettu aiheesta ja Aslakissa Jussi jutteli sen ravintoterapeutinkin kanssa. Kaikki pitäisi olla kunnossa....
Mut tarvitsisiko taas käyntiinlähtö jonkun sysäyksen?
Vai olenko mä niin mun normaali kokoni ihanne lukemissa, että kroppa pitää nyt tiukasti mua tässä kohdassa?
Oli mitä tahansa, niin tälläin jatkan toukokuun. Mulla on erittäin hyvä olla näillä syömisillä. En kärsi nälästä ja nautin niistä ruoista ja määristä, joita syödään.

Sitten liikunnan suhteen....
En aio vähentää mitään, mutta kehonhuoltoa voisi lisätä. Tähän hommaan on jäänyt niin koukkuun, että ei kertakaikkisesti voi olla liikkumatta. Joku sisälläni pakottaa liikkumaan ja se on hemmetin hvyä tunne.
Nämä kaikki kyykky ja vatsahaasteeni on mukava lievitys tälle liikkumispakkoiselle, koska niillä saa tuntemaan itsensä liikkuneeksi ja tehokkaaksi. Sitä tää ruoto kai funtsii...?

Kun vilasee näitä HeiaHeia liikkumis palluroita, niin huomaa, että liikuttu on.
Ei sieltä löydy kovin montaa pientä mustaa pistettä, eli täydellistä LEPO päivää. Niitäkin kai pitäisi olla, mutta en sitten taas pidä muutamaa illan vatsalihas-kyykytys sessiota tai pientä kävelylenkkiä sellaisina suorituksina, että levot jäisi kokonaan huomioimatta.

Mutta..... tuskien taivalta jatketaan....

Eihän tämä tuskaa oikeiasti ole. Hyvinhän mulla menee. Erittäin hyvin. Ja olen alkanut löytämään todellista tyytyväisyyttä itseeni, joka on muuten ihan sikasiisti fiilis <3

Tilastonikkarina vaan nipottelen ja hakeudun sinne kutosella alkavaan vaakalukemaan...

Mutta eikö tavoitteita pidä olla? Ihan siksikin, että jotain tavoittaisi  =)