Jumissa

Vilpoinen aamu.
Mittari näytti miinusta.
Ei paljoa, mutta kumminkin.
Juuri heränneenä, unisilmäisenä, peiton alta kaivautuneena en pystynyt suomaan ajatustakaan sille, että olisin hypännyt pyöränselkään ja fillaroinut töihin. Kilometri kisa alkoi tämän kuun alussa ja olisi ihan kiva kerätä fillarointikilsoja. Ehkä kuitenkin kerään kilsani muuhun ajankohtaan.
Aurinko kyllä paistaa ja varmasti työpäivän päätteeksi on ihana sää pyöräilyllekin....
Odottelen kuitenkin vähän lämpimämpiä aamuja.

Jussi on lukenut ahkerasti Jaakkolan "Hormonidietti" kirjaa. Sen innoittamana meille ilmestyi kotiin Magnesiumoksidi tabu purkki. Tämä magnesium muoto kuulemma auttaa aineenvaihdunnassa ja laittaa lempeästi mahan toimimaan. Eilen otin kaksi tabua ja olo oli kamala. Ihan kuin ilmapallona olisi kulkenut koko päivän ja mitään kirjassa kirjoitettua reaktiota ei tapahtunut. En halunnut samoja oloja tälle päivälle, niin illalla otin vain yhden tabun. Ei nyt hyljätä tätä juttua heti, mutta en oikein innostunut....
Tämä magnesiumoksidi pitää kuulemma ottaa iltaisin, jotta siitä saa parhaan tehon. No, eipä oo tehonnut =)

Mistä lienee tämän aamun painopompsahdus johtunut.... tuosta magnesiumista vai mistä..?
Eilinen meni kevein liikunnoin, niin ainakaan lihaksiin ei ole kerätty nestettä. Syömiset tapahtui aivan normi arjen kaavan mukaan. Tai no ei ihan.... Yleensähän lounas on meillä kevyttä keittoa ja kaksi kinkkukurkkuleipää, mutta nyt eilen tuli syötyä microvalmis pinaattikeitot ja kaksi keitettyä kananmunaa. Muuten ruokavalio meni täysin arki mitoituksen mukaan. Munat oli vain ylimääräistä. Sillä tuskin oli vaikutusta.
Mutta niin vain paino hyppäsi puoli kiloa ylöspäin. Masentavaa!!
Illalla nukkumaan mennessä niin toivoin, että lukeman olisi taas 70-alkuinen.
Ei ole!!
Vaaka näytti 71,5kg.
Kylläpä nyt jumittaa todella rankasti!
Jotain ihme nestekertymää on havaittavissa silmäpussi pullisteluiden muodossa. Mistä lienee sitten johtuu...
Tämä asettamani Kirpsukan Loppukiri ei oo nyt mennyt yhtään suunnitelmien ja tavoitteiden mukaan. Kuusi päivää toukukuuta ja kaikki punnitukset enemmän kuin huhtikuun viimeisenä päivänä. Kylläpä potkii tälläisen heikkopinnaisen kestävyyttä. 1,6kg olen siis myöhässä siitä aikataulusta jonka olen itselleni asettanut.
Jussi lohduttelee, että olen kondiksessa ja olen Karjuhaasteen mitoissa ja allekkin....
Mutta sehän on aivan eri juttu. Mä haluan sinne kutosella alkavaan tämän kuukauden aikana ja mieluusti ennen Karjuhaasteen tilannetsekkausta. PISTE!
Tänään on pitkästä aikaa normaali arjen toinen päivä. Luulempa silläkin olevan oma vaikutuksensa. Ehkä mun vaan nyt pitää malttaa. Ja varsinkin siirtää kaikki sokeriset ajatukset mielestäni pois. Eihän tässä muuten mihinkään tavoitteisiin päästä!
Juu, täytyy myöntää, että mässyja olen miettinyt hyvinkin paljon. Kummallista, kuinka ihminen voi olla sokerin koukussa. Onhan tuo sokeri ehkä pienempi paha, kuin tupakka, huumeet tai viina, mtuta aikalailla samanlaiseen riippuvuuteen tätä voi verrata. Karkkipäivä ja jäätelöannokset kummittelevat mielessäni vähän väliä.... Kummitelkaa vaan kurjuudet, mutta minä en lipsu!